Haen iloa suorituksista kisavideoiden avulla, kun tulokset harmittavat

Tiedätkö sen tunteen, kun kokeessa/kisoissa tulee isompi virhe (tai useampi pieni), eikä tulos sitten ole se toivottu? Jos kisaat koiran kanssa, niin tiedät varmasti, koska aina kun kisakaverina on eläin, niin voi sattua yllättäviä asioita. Taidamme kuitenkin reagoida virheisiin ja mahdolliseen pettymykseen eri tavalla.

Seuramestiksissä Tinon kanssa. Kuva: Tiia Ruokolainen

Osaan itse olla melko armoton. Huonot tulokset harmittavat ja voivat helposti pilata päivän (tai pari). Pyrin kuitenkin aina suorituksen aikana tsemppaamaan, enkä halua näyttää koiralle pettymykseni, mutta kisan jälkeen harmituksella on oma hetkensä. Etenkin tämän takia pidän tärkeänä, että saan kisasuoritukset videolle. Välillä nimittäin tuntuu, että muistan esimerkiksi tuloksellisesti huonosti menneen toko-kokeen jälkeen ainoastaan ne liikkeet/liikeosuudet/mielentilat, mihin olen pettynyt ja unohdan kaiken, mikä meni hyvin. Tosi, tosi harvassa on kuitenkin ne kokeet, ettei mikään olisi mennyt hyvin. Lisäksi tokossa tulee helposti pisteiden puolesta huono tulos jo esimerkiksi yhdellä tai parilla hieman isommalla mokalla. Tokossa on lisäksi aika paljon vaihtelua pisteissä tuomareiden mukaan. Toiset tuomarit ovat tiukemmat kuin toiset.

Seuramestiksissä Devinin kanssa. Kuva: Tiia Ruokolainen

Viime lauantaina oli taas aika tunteiden vuoristoradalle. Oli vuorossa HSKH:n tokon seuramestaruus kahden koiran kera. Devinin kokeita stressaan muutenkin enemmän, kun tässä vuosien varrella on ollut ongelmia mielentilan kanssa (epävarmuutta kehässä, mikä huonontaa aktiivisuutta sekä kontaktia minuun). Lisäksi stressasin jonkun verran sitä, että kokeessa on pisteiden suhteen tiukka tuomari (Timo Pussinen), joten säälipisteitä ei tulisi olemaan jaossa vaan olisi syytä ihan oikeasti suorittaa hyvin.

Seuramestiksissä Tinon kanssa. Kuva: Tiia Ruokolainen

Koe alkoi EVL-luokalla, joten päiväni alkoi Tinon kanssa. Tino on tuttu ja turvallinen kisakumppani. Tinon kanssa jännitän kyllä aina jonkun verran, mutta jännitys on sellainen normaali kisajännitys, eikä "mitenköhän selvitään tästä" -jännitys. En yleensä tee Tinon kanssa kovin paljon ennen kehään menoa, mutta ilmeisesti olisi pitänyt purkaa enemmän tällä kertaa. Tinolla oli aikamoinen meno päällä etenkin ensimmäisten 3-4 liikkeen verran. Video kertoo tarinan paremmin:

Pisteitä tuli yhteensä 2-tuloksen verran (237,5) ja sijoituksemme oli 1./3. Tunnarista saimme 6,5 pistettä, kiertohässäkästä 6, zetasta muistaakseni 8 (tai 8,5) ja seuruusta 7. Tämän jälkeen homma vähän rauhoittui, vaikka tiettyjä puutteita keskittymisessä oli edelleen (esim. liikkui poikkeuksellisen paljon kaukoissa). Luoksari taisi olla 8, ohjattu 9, kaukot 8 ja ruutu 10. Paikkis tehtiin viimeisenä ja istumisessa Tino nousi seisomaan (!) lähes heti jätössä, joten siitä ei pisteitä. Makuusta taidettiin saada 9.

Kuten näette yllä olevasta kuvasarjasta (kuvat Tiia Ruokolainen), niin kierron noudossa oli hieman haasteita liiallisen vauhdin takia... Näitä on nyt välillä tullut (ei kyllä näin pahasti), joten menevät treenilistalle.

"Näitkö ihminen minkä työn jouduin tekemään ton kapulan kanssa?" Kuva: Tiia Ruokolainen

Tino teki myös erikoisen hyviä asioita: seuruun pitkä, suora peruutus meni aika nappiin. Kerrankin ei auennut! Ohjatun merkki oli taas oikein hyvä. Ruudun tyhjä onnistui jälleen!

Kruunattu seuramestari! Kuva: Tiia Ruokolainen

Devinin kanssa kisapäivä alkoi ristiriitaisilla tunteilla. Katsoin lämpällä, ettei Devinin liikkuminen näyttänyt kaikin puolin ok:lta, oli vähän jäykän näköistä. Tiedostan kyllä, että olen todella tarkka mitä tulee liikkeisiin, joten pohdin että ehkä ylireagoin. Devin tuntui kaikinpuolin iloiselta ja innokkaalta, kun tein juttuja ennen vuoroamme, joten menimme kehään. Kehässä koin ettei Devin ollut ihan parhaalla asenteella liikkeiden alussa, mutta tämä on aina ollut ongelmana kokeissa. Tällä kertaa Devin kuitenkin lähti paremmin mukaan liikkeisiin kuin koskaan aiemmin. Devin vastasi myös tosi hyvällä ja rennolla asenteella sosiaalisiin kehuihin liikkeiden jälkeen.

Devin – katsot kyllä nyt ihan vääräärn suuntaan... Kuva: Tiia Ruokolainen

Kehä alkoi tunnarilla, mikä jännitti. Viime kokeessa tunnari ei onnistunut ja se on muutenkin ollut se liike, minkä kanssa olen tehnyt eniten töitä. Devin lähti kuitenkin hyvin tunnareille, haisteli tosi hyvin ja löysi nopeasti oman. Tästä 9 pistettä! Olin kyllä tosi iloinen tästä, mutta sitten tuli metsku ja se nollattiin hieman yllättäen. Sillä sekunnilla rupesin miettimään, että siinä meni sitten mahdollisuus 1-tulokseen. Tosi hyvä ajatella tällaista kesken koetta. Onneksi pystyimme kuitenkin ihan reippaalla asenteella jatkamaan.

Kohti tunnareita! Kuva: Tiia Ruokolainen

Löytyi! Kuva: Tiia Ruokolainen

Metskun jälkeen oli L-liike, siitä 8,5 pistettä. Tästä kehä jatkui seuruulla ja luoksarilla, molemmista tuli kasit. Ohjatusta saimme 9 pistettä (vino loppu pa) ja kaukoista 7 (tuplakäsky ensimmäiselle asennolle). Viimeisenä oli ruutu. Devin lähti huonolla vauhdilla ja arvelin, että tulee jäämään liian eteen. Niin se jäi, vaikka yritin antaa uuden ruutu-käskyn juuri kun Devin oli pysähtymässä. Lähdin sitten korjaamaan peruuta-käskyllä, mikä oli virhe, koska Devin peruutti pari askelta ja istahti (eikä ollut edelleenkään tarpeeksi takana). Ruudusta toisin sanoen nolla. Kokonaisvaikutelmasta saimme 10 ja jätin paikkiksen tekemättä metskun ja ruudun nollauksen takia.

Kuva: Tiia Ruokolainen

Vaikka tiesin, että teimme paljon hyviä juttuja kehässä, niin fiilis oli silti aika muserrettu. Ei se ole mikään sailaisuus, että 1-tulos voittajasta oli toiveena. Koevideon avulla pääsin kuitenkin takaisin kehään, takaisin näkemään ne kaikki asiat, missä näkyi isot kehitykset. Esimerkiksi kehäänmeno oli ihanan iloinen ja täynnä asennetta. Tunnari onnistui, ja vielä tosi hyvin. Devin pystyi vastaamaan sosiaaliseen kehuun samalla tavalla kuin treeneissä – iloiten, häntä heiluen.

Jäähkällä hetken kävelyn jälkeen paljastui kuitenkin Devinin kropan tilanne. Tuli esille pieni ontuma vasempaan etujalkaan. Kotona kävin Deviniä läpi tarkemmin ja lihaksisto tuntui melkoisen tiukalta. Pääsimme onneksi tiistaina fyssarille. Devin oli aika lailla mutkalla, etenkin oikealta jumissa niin edestä kuin takaa, joten olisikohan keventänyt painoa pois vasemmalta etujalalta. Vasen olkanivel oli vähän arka, sekä myös hauis. Lihaskireydet aukesivat käsittelyssä ja nyt Devin on tämän viikon remmissä/fleksissä, jotta kroppa saa hieman lepoa revittelyistä.